Talvisia kuvia ja haalarikokemuksia.

Välillä lunta on ollut enemmänkin, kuten yläkuvista näkyy. Ja joulukuussa ja tammikuussa otetuissa kuvissa oli lumetonta maata.

Aina ei jaksa, silloin voi käydä lepäämään vaikka hangelle (kunnon varusteet auttaa, ei kastu eikä palellu).

Meillä on ollut lapsilla sitä useampi haalari mitä pienempi lapsi. :) Koululaisilla ei lainkaan, eskarilaisella Tähti-Jonathan, 3-vuotiaalla turkoosi Ticketin Baggie Reflex sekä peritty ruskea Reimatec. Eskarilaisen Jonathan vuotaa polvista ja pepusta näin loskakelillä, veinkin jo eskariin kurahousut vaikken niistä kovin tykkääkään, mutta uutta haalaria en enää hanki. Haalari on ollut kovalla käytöllä, mutta näkyviä jälkiä/viiltoja ei kyllä kaikissa vuotokohdissa ole. En tiedä miksi vuotaa silti?

Isoveljen vanha Reimatec pitää edelleen vettä, vaikka on käytössä jo kolmatta talvea (ei ole kyllä koskaan ollut ainoa haalari). Sillä onkin kuljettu loskakelit tähän asti, tänään poika laittoi Ticketin ilman fleece-vuorta. Fleece-vuoren kanssa Ticket on tosi lämmin, ja niitäkin kelejä onneksi riitti jolloin sitä saattoi käyttää. Mutta tosi hankala oli pukea ja riisua, ei toivoakaan että poika olisi saanut itse päälle/pois. :(

Kuopus onkin vaihdellut haalaria useimmin, eniten käytössä ovat olleet Ticketin vaaleanpunainen BabyBaggie sekä lehtikuvioinen pinkki Othello (baby-malli tuokin, en tiedä mikä haalarin virallinen nimi). Molemmat ovat olleet tosi ihania, ja tuo lehtikuvioinen oli liukkaalla vuorella joten helppo sujauttaa päälle, vaikkei noille pienille tuo fleecevuorinenkaan ole kovin hankala kun fleece on kiinteä. Vaaleanpunaista ihanuutta on käytetty pääasiassa lumisilla keleillä ettei olisi likaantunut kauheasti. Kaikkein märimpään keliin on Reimatec, ja nyt sille riittääkin käyttöä kunnes siirrytään kevätvarusteisiin. Kaikki haalarit ovat kestäneet hyvin, vaikka alkutalvesta olikin vielä neliveto päällä.

Ja tottakai kaikkiin haalareihin on vähintään kahdet asusteet, joten niitäkin riittää melkoisesti meidän eteisessä. :) Täytynee napata jokunen kuva niitäkin myöhemmin.

Muuten, noista haalareista on ainoastaan Tähti-Jonathan ostettu täydellä hinnalla syksyllä, molemmat Reimatecit alesta, ja Ticketit huutiksesta (turkoosi ja lehtikuvioinen sieltä uutena, vaaleanpunainen käytettynä). En kyllä raaskisi kuutta haalaria hakea kaupasta täydellä hinnalla.

Vaihtoehto pääsiäismunille?

Täytynee pikkuhiljaa miettiä mitä annetaan kuopukselle pääsiäismunan korvikkeeksi, hän kun on allerginen maidolle, munalle, soijalle ja suklaalle (muun muassa). Maidottomia suklaamunia tiedän olevan, mutta ne eivät meitä auta kun se suklaakin on kiellettyjen listalla.

Ja kokonaan ilman ei voi jättää, 1v7kk kyllä huomaa että muilla on jotain, mulla ei. Toki isommat voisivat herkutella suklaamunillansa päikkäriaikaan, niin kuin karkkipäivänäkin homma hoidetaan, mutta pääsiäiseemme kuuluu sunnuntaiaamuinen pääsiäismunien etsintä. Meillä kun kukot munivat minne sattuu, ja lapsista on kiva etsiä niitä aamutuimaan.

Yksi vaihtoehto saattaisi olla sellainen pahvinen koristeltu muna, jonka sisälle voisi laittaa jotain Helmille sopivaa herkkua + ehkä pienen yllätyksen. En kyllä tiedä kelpaako neidille jos muilla jotain erilaista, mutta täytynee yrittää jos en muuta keksi.

Olisiko kenelläkään ideoita, tai kokemuksia suklaattomasta pääsiäisestä? Meillä kun tämä ensimmäinen pääsiäinen tällä dieetillä, viime vuonna typy oli vasta aloittamassa ensimmäisiä kiinteitä pääsiäisen aikaan.

Vuosi sitten (Ananan haasteeseen)

Meillä on kameraa käytetty hieman harvakseltaan viime keväänä (näköjään), joten tasan vuosi sitten ei löytynyt kuvia. Nämä kuvat ovat kuitenkin viikon sisään otettuja maaliskuun lopussa -08.

Meilläpäin virvotaan palmusunnuntaina, tässä pikkupupu (nuorempi pojistamme) jolle iski ujouskohtaus kummivanhempiensa ovensuussa.





Kyläiltiin myös molemmissa mummoloissa, tässä Helmi leikkii seuranaan molemmat veljensä (nuorempi tosin nukkuu, isompi pelaa), ja vanhempieni koira.

Ehdittiin myös toiseen mummolaan, tässä Helmi ruokailemassa (oli muuten tosi vähän kuvia kuopuksesta, ja paljon enemmän muista lapsista).

Ulkona oli paljon lunta, tässä pidän komentoa lapsille.

Vanhin ja toiseksi nuorin päättivät vaihtaa pipoja, käyhän ne noinkin. Pojalla melko iso pää, joten sopii hyvin siskolle. :)

Ja miksi mä en saa noita kuvien ja tekstien välejä niin kuin haluaisin? Vaikka kuinka laitan tyhjää, joskus tulevat ihan yhteen ja välillä jää isot raot, mulla menee hermo kun en osaa... Anteeksi siis ulkoasu, ei ole sellainen kuin haluaisin.

Pannuleipää!

Mitä jää jäljelle uunipannullisesta leipää nälkäisen lapsikatraan jäljiltä?

Eipä kovin paljon, sillä kenellepä ei lämmin leipä maistuisi. Hyvää oli, itsekin sain pari palaa!

Hoitolasten myötä olen laiskana ja mielikuvituksettomana ihmisenä alkanut noudattaa päiväkotien ruokalistaa noin suurin piirtein. Lounas on lähes aina samaa kuin päiväkodeissa, välipalatkin useinmiten. Vain aamupalan kohdalla teen poikkeuksen, meillä ei kukaan jaksa syödä lähes joka aamu puuroa, puuroa on tarjolla joskus iltapalalla.

Tänään Vantaan listalla oli välipalaksi kauraista pannuleipää, joten kun lapset oli saatu päiväunille pistin taikinan tulemaan. Noin puoli litraa lämmintä vettä, paketti hiivaa, hieman suolaa ja siirappia, jauhoja (tänään kaurahiutaleita ja sämpyläjauhoja) sekä loraus öljyä. En koskaan mittaa kuin nesteen määrän, muu menee arviosta. Tämähän on kuin sämpylätaikina, mutta saa jäädä löysemmäksi. Taputellaan pellille leivinpaperin päälle jauhotetuin käsin, ja annetaan kohota. Paistetaan ja syödään! (Lämpöä kiertoilmauunissamme oli 200 astetta, ja leipä taisi olla siellä 25-30min.)

Ja kyllä lapsille maistui, päälle vähän margariinia ja halukkaille kinkkua. Erikoistapauksen johdosta (3,5 v:n kaveri meillä leikkimässä) lapset saivat myös mehua, yleensä välipalalla maitoa.

Koululaisetkin kiittelivät ihanaa tuoksua kotiin tullessaan, oli hauska olla tänäänkin heitä vastassa kotona. :) Aina ei meillä tuoretta välipalaa ole tarjolla, mutta usein kuitenkin, sämpylää, vispipuuroa, marjakiisseliä, rahkaa, pannukakkua, hedelmäsalaattia. Joskus sitten kaupan leipää ja jugurttia. Loppuviikoksi olisi listalla hedelmäpuuro, marjakiisseli, jauheliha-kasvispiirakka ja rieska. Tuota puuroa en ehkä huomenna tee, saattaa jäädä osalta syömättä.

Ja perjantain rieska, olisiko kenelläkään hyvää reseptiä? Haluaisin sellaista paksua ohrarieskaa (itä-suomalaisittain?)...

Loppuun pari kuvaa viikonlopulta kuopuksesta. Tässä ollaan lähdössä isin kanssa kauppaan roskapussi kädessä. Päällä Me Toon takki, tytön (ja äidinkin) lemppari.

Isosiskon sänky on ihana paikka jossa voi lukea vaikka autokirjoja.

Miksei tää jo lopu?

Noin kuukausi sitten meillä oli hieman flunssaa, tai siksi sitä luulin, kunnes erään tuttavaperheen nuorimmaiselta löytyi streptokokki A eli angiina. Vein sitten meidänkin porukkaa nieluviljelyyn, eivät halunneet viljellä aluksi kuin osan (ne joilla kurkkukipua). Kaikilta neljältä testatulta löytyi joten loput kolmekin saivat lähetteen. Näistä kahdelta löytyi myös (olivat oireettomia...), ja koko perheemme söi lääkekuurin.

No antibiootit pistivät vatsat sekaisin, tuhosivat vastustuskykyä ja niinpä sairastelimme kaikenlaista, flunssaa, vatsatautia, you name it. Kaikilla oli vähän eri oireita, esim. kunnon vatsatauti ei tullut kaikille, osa porukkaa yski, joillakin oli kuumetta, Helmille tuli yksi korvatulehduskin. Kiva oli aina miettiä kukakohan seuraavaksi sairastuu ja mihin. Olimme aina välillä kunnossa ja pääsimme ihmisten ilmoille, mutta esim. kuukauteen emme päässeet seurakunnan perhekerhoon, koska aina keskiviikkoisin meillä sairastettiin tai vietettiin sitä yhtä oireetonta päivää kotona...

Viime postauksessa kerroinkin kun taas oli useampi kipeä, mutta terveyskeskuksesta sanottiin että vasta jos kurkkukipu jatkuu yli viikonlopun kannattaa testata angiinaa, flunssaakin on niin paljon liikkeellä. No arkena ei ollut kurkut enää kipeänä, joten emme menneet.

Sitten kuulinkin eräältä perheeltä jonka kanssa olemme paljon tekemisissä että heillä useampi angiinatapaus. Kiikutin taas meidän lapsia testeihin, hieman liioittelin oireita jotta testasivat edes osan porukasta. Tuloksia odottelimme viikonlopun yli, ehdin siinä itsekin sairastaa yhden vatsataudin. :( Eilen soittelivat tuloksia ja aavistin heti pahaa (normistihan sinne soitetaan itse ja kysytään niitä). Kaikilta neljältä testatulta löytyi taas streptokokki A ja lopuille lähete testiin ja koko perheelle antibioottikuuri. Huomenna selviää onko kaikilla, tosin Helmillä oli edelleen korvalääkitys päällä joka sotkee tuloksia. Kaikki syövät kuitenkin V-Pen -kuurin, kaikkien hammasharjat uusitaan taas kerran ja tutit myös.

Tuo V-Pen on vielä siitä hauska lääke että pitää olla syömättä kaksi tuntia ennen ja tunti jälkeen lääkkeenoton. Aamulla onkin kiva yrittää selittää 1,5-v:lle että saat aamupalasi vasta tunnin päästä. Ja iltaruokaa joudumme aikaistamaan jotta iltalääkkeen jälkeen voisi ottaa vielä pienen iltapalan. Pientähän tuo tietysti on verrattuna niihin joilla saattaa olla koko elämän kestävä lääkitys aikatauluilla ja ruoka-aikarajoituksin, mutta mä en ole vielä oikein sisäistänyt tätä. Ja pahaakin tuo nestemäinen V-pen on, saa kyllä tsempata poikia ihan olan takaa jotta ottavat lääkkeensä. (Kerran koitettiin väkisin ruiskuttaa 3,5-v:n poskeen niin herra oksensi kaiken kaaressa ulos.)

Toivottavasti tällä kertaa lähtee eikä tulisi taas kaikenmaailman flunssia ym. Käsidesiä olen alkanut käyttää, ja käsienpesua tehostettu lapsilla, sekä syödään Rela-kapseleita. Meidän lääkäri muuten mainitsi jo ekaa kuuria kirjoittaessaan ettei ole koskaan törmännyt moiseen että niin moni perheestä saisi angiinan (meillä siis 6/7). Ei kuulemma tartu kovin herkästi??!!

. . .

Loppuun muutama kiukkukuva kuopuksesta. Tyyppi saattaa huutaa puoli tuntia lattialla ihan raivoissaan, ja jos menee viereen tai kysyy syliin, saa vastaukseksi käsien huitomista pois ja suurempaa raivohuutoa. Sitten vasta kun raivo on laantunut voi mennä ottamaan syliin, sen kuulee itkun sävystä milloin kannattaa kysyä. Syliin en ole vielä kertaakaan saanut tyyntymän jollei tyttö ole syliin suostunut. Ja kuppi voi mennä nurin ihan mistä vaan, aina en edes tajua mikä meni vikaan.




Tässä tyttö oli suuttunut, kun ei saanut ottaa potalla istuessaan hoitokaverin kädestä lelua. Ai miksei saisi? Huudon jatkuttua vartin pistin vaipan, tyttö päätti jatkaa karjumista.
(Päällä muuten Meandin iki-ihana velourtunika viime syksyltä, olin tosi onnellinen kun löysin huuto.netistä saman isompana, tuo ei mahdu enää kauaa.)


Alakuvassa harmittaa saunan jälkeen, kun oli pakko pukea, äiti ei antanut kulkea nakuna viileässä asunnossa. Edes mehumuki ei lohduta! :(
(Päällä H&M:n velourpyjama, ihanan lämmin ja siinä ne teräosat niin ei varpaatkaan palele.)

Meilläkin sairastetaan

Meillä sairastetaan, en edes oikein tiedä mitä. Isoimmilla tytöillä paha olo (toinen oksensikin), kurkku kipeä, nyt myös kuumetta (sillä oksentaneella). Pojat toistaiseksi vielä kunnossa, mutta myös kuopus kipeä. Meillä oli lähes koko perheellä angiina kolme viikkoa sitten, toivon ettei ole tullut uudestaan. Taitaa olla nyt ihan tavan flunssaa tai vatsatautia (kumpiakin tuttavaperheissä).

Tässä muutama kuva eiliseltä, silloin vielä oli päivällä virtaa, illalla sitten nousi kuume. Päällä kevään uutta Meandia, näistä tykkään kovasti!

Tänään herätessä kuume oli laskenut, mutta en uskonut että tauti oli kokonaan selätetty. Tyttö kuitenkin aamun ihan hyvävointinen, niin kipaistiin lähikauppaan. Karkkipäivän karkit (ja vähän muutakin) olivat unohtuneet kauppaan, eikä mies kotona koko päivään. Koululaiset olisin pistänyt asialle mutta kun sairastivat. Koska en uskaltanut laittaa tyttöä ulos päiväunille, niin pieni happihyppely teki hyvää. (Ilme kyllä tytöllä hieman epäilevä!)

Kun vihdoin typy sai päiväunet nukuttua (nukahti vasta viideltä!), riitti energiaa leikillekin. Käsittelyssä isoveljien pikkulegoautot. Koko päivän on päällä ollut syksyn Me&I-päärynähaalari, tuo on meidän lempipyjama.

Kuvassa näkyy muuten hienosti tuo niskaliiska joka on saanut häätötuomion. Katsotaan jos huomenna lähtee...

Ne ihanat kengät!

Rakastamme kuopuksen kanssa kenkiä, siis pieniä kenkiä. Niitä joiden pohjassa numero on lähellä kahtakymmentä. Ensimmäiset kengät kuopus sai kun oli alle 10-kuinen, jotenkuten vasta nousi seisomaan eikä todellakaan vielä kävellyt. (Mutta minulla oli kyllä asiantuntijan suositus kenkien käytöstä koska tyttö varvasti. En pannut pahakseni vaan painelin kauppaan.)

Elokuussa vuoden täyttäneellä tytöllä oli ensimmäisenä kesänään kahdet sandaalit ja kolmet kävelykengät. Ylläolevat sandaalit ostin ensin, kun en muita mieleisiäni löytänyt. Ihan kivat, raikkaan väriset, mutta sitten löysin ne oikeat.

Ja tietenkään ylläolevia Superfitin sandaaleja ei enää ollut missään kaupassa jäljessä oikeassa koossa, olihan jo melkein juhannus, ja sandaalikelit parhaimmillaan (?). Onneksi sain vainun, niitä oli vielä jäljellä Barnskospecialistenilla ja tilaus lähti melkein samantien. Ja koska lähetys oli ilmainen jos tilasi yli 1000 kruunulla, kannatti samaan pakettiin tilata muutakin. Tilaukseen lähti tummanruskeat eko-nahkaiset Kavatit nauhoilla, ne sopivat jopa neidin melko kapeaan jalkaan. Sekä poistokorista nämä ihkut Timberlandit:


Sitten kesän lopulla löysin huuto.netistä vieläkin ihanammat Timbet, ne oli pakko saada:

Syksyn tullen tarvittiin tietenkin vk-goret, koska vettä voi tulla kuin esterin ... pepusta eikä lapsi, joka ei osaa vielä kävellä, voi käyttää kumisaappaita. Eikä ne pysyisi jalassakaan. Siispä kenkäkauppaan, tällä kertaa Vikingiä:

Talven tullen hylkäsin jo aiemmin alesta ostetut Kavatin talvikengät, hieman liian leveälestiset, joten kenkäostoksille: mustat Tepsut, ihan parhaat kengät lammaskarvavuorineen ja pukemista helpottavine vetoketjuineen. Ja joulupukki toi (äidin pienellä avustuksella) vielä Superfitin talvigoret, jotka ovatkin jääneet toistaiseksi lähes käyttämättä koska täällä on ollut oikea talvi! Onneksi mahtuvat vielä, kun lumet sulavat ovat nämä mitä mainioimmat. Jouluaatto kuluikin sitten lahjojen avaamisesta eteenpäin kengät jalassa (piti niitä sen pari tuntia kunnes oli aika mennä nukkumaan, ja silloinkin kengät riisuttiin huudon kanssa).

Ja kun jotkut kengät jäävät pieniksi, on luopumisen tuska usein kova. Näin kävi kirkkaamman pinkeille Timbeille, onneksi löysin huuto.netistä kahta numeroa isommat koska emme tulisi toimeen ilman niitä.

Ja Helmikin, nyt 1v6kk, pitää kovasti kengistään. Kuljettelisi niitä ympäriinsä asuntoa, kulkisi ne jalassa sisälläkin. Joskus pistän kengät kaappiin, koska eivät ole välttämättä puhtaat tai eivät löydy kun lähdetään ulos. Kuten viime viikolla, kun olimme lähdössä puistoon, toinen musta Tepsu kadoksissa. Löytyi sitten muutaman päivän jälkeen tytön sängyn alta. (Onneksi oli muitakin kenkiä niin päästiin ulos silläkin kertaa.)

Yksi päivä Helmi pääsi isin kanssa autolla kauppaan, voi mitä juhlaa. Helmi nyki naulakosta takkiaan (eihän nyt sentään kauppaan haalarissa lähdetä) ja isi myöntyi. Sitten kengät jalkaan, mutta eihän ne isin valitsemat Tepsut nyt sentään käyneet, Helmi kantoi mustat kengät takaisin hyllyyn ja toi pinkit Timbet tilalle, totesi isille: "Nää!" (Äidin tyttö!)

On meillä muillakin lapsilla kenkiä (ja vähintään yhdet uudet /kausi/lapsi, mutta ei ihan tuollaista kenkämäärää kellään.

Onko teilläkin ahdasta?

Eilen oli Hesarissa juttu lapsiperheistä, he kun asuvat niin ahtaasti muihin verrattuna. Ja kaikkein ahtaimmin asuvat tietysti pääkaupungissa asuvat. Keskimäärin helsinkiläislapsella on tilaa omistusasunnossa 24 neliötä, vuokralla alle 21 neliötä. Vantaalaislapsella on sentään käytössään 31 neliötä, joka on myös koko maan keskiarvo.

Lisäksi jutussa esiteltiin kolme perhettä, kaikissa vanhemmat ja kaksi lasta. Heidän asuntonsa olivat 86 neliön kerrostalo, 95 neliön erillistalo ja 102 neliön omakotitalo. Kaikki siis asuivat ahtaasti.

Meillä hymähdeltiin kun luin juttua miehelle. Perheessämme on seitsemän jäsentä, joten päästäksemme Vantaan ja koko maan keskiarvoon asuntomme tulisi olla 217 neliötä. Arvatkaa onko? Ei ihan, meillä on ruhtinaalliset 90 neliötä, joka tekee hiukan alle 13 neliötä per nenä.

Hassua on että emme koe asuvamme mitenkään erityisen ahtaasti. Olemme asuneet tässä esikoisen syntymästä lähtien, ja kotimme on sopeutunut ottamaan vastaan jokaisen lapsen senkin jälkeen. Tai siis me olemme sopeutuneet. Ei, meillä ei ole lapsilla omia huoneita. Juu, meillä jonotetaan välillä siihen ainoaan vessaan tai suihkuun, jotka luojan kiitos ovat kuitenkin eri ovien takana. Kyllä, lapsemme saavat tuoda kavereitaan koulun jälkeen kotiinsa, tosin koululaiset yleensä sopivat keskenään etteivät tuo samana päivänä ainakaan montaa kaveria. Ja kyllä, meillä on vietetty lastemme synttäreitä ja mm. kaikkien ristiäiset kotona, vieraita parhaimmillaan lähes 30 + oma väki.

Onneksi meillä on kohtuujärkevä pohja asunnossamme, tosin pieniä miinuksia löytyy. Alunperin yksitasoisessa 3h+k+s asunnossa muutettiin tasakatto harjakatoksi joskus 90-luvun alussa, jolloin sinne saatiin lisää tilaa. Toki portaat piti sijoittaa jonnekin, ja siinä sitten katosivat eteisen säilytystilat. No mieluummin otan kuitenkin nuo yläkerran lisäneliöt kuin sen eteisen kaapin. :) Ja portaista on sekin hyvä puoli, että sinne alle saa mahdutettua useat rattaat! Nyt siellä majaa "vain" neljät, kun kaikki ylimääräiset on myyty. On siellä joskus ollut kuudetkin, mutta silloin osan piti olla jo kasaan taitettuna, nuo neljät mahtuvat oikein hyvin sinne .

Yhden vessan ongelma joskus vaivaa, mutta harvoinpa kolmioissa on kahta vessaa. Ylös saattaisi olla mahdollista sellainen rakentaa (naapurikin on tehnyt, eikös se jo melkein riitä rakennusluvaksi!), mutta emme ole jaksaneet ryhtyä puuhaamaan moista vielä. Ja sitäpaitsi, kuopuskin käyttää vielä vaippoja ja pottaa, eihän vessan käyttäjiä ole kuin kuusi.

Onneksi sopu sijaa antaa, olemme toistaiseksi mahtuneet siis ihan kivasti. Tosin siinä vaiheessa kun vanhin lapsemme on 17-vuotias, on nuorinkin jo 7v ja muut jotain siltä väliltä, suurin osa murrosikäisiä (apua!). Tilantarve saattaa olla todellakin erilainen kuin nyt, mutta turha sitä on vielä murehtia. Siihenhän on vielä kuusi vuotta aikaa, ja siitä parin vuoden päästä esikoinenkin kai muuttaa jo pois kotoa. Tuskin jää kovin pitkäksi aikaa näihin ahtaisiin nurkkiin asumaan!