Ne ihanat kengät!

Rakastamme kuopuksen kanssa kenkiä, siis pieniä kenkiä. Niitä joiden pohjassa numero on lähellä kahtakymmentä. Ensimmäiset kengät kuopus sai kun oli alle 10-kuinen, jotenkuten vasta nousi seisomaan eikä todellakaan vielä kävellyt. (Mutta minulla oli kyllä asiantuntijan suositus kenkien käytöstä koska tyttö varvasti. En pannut pahakseni vaan painelin kauppaan.)

Elokuussa vuoden täyttäneellä tytöllä oli ensimmäisenä kesänään kahdet sandaalit ja kolmet kävelykengät. Ylläolevat sandaalit ostin ensin, kun en muita mieleisiäni löytänyt. Ihan kivat, raikkaan väriset, mutta sitten löysin ne oikeat.

Ja tietenkään ylläolevia Superfitin sandaaleja ei enää ollut missään kaupassa jäljessä oikeassa koossa, olihan jo melkein juhannus, ja sandaalikelit parhaimmillaan (?). Onneksi sain vainun, niitä oli vielä jäljellä Barnskospecialistenilla ja tilaus lähti melkein samantien. Ja koska lähetys oli ilmainen jos tilasi yli 1000 kruunulla, kannatti samaan pakettiin tilata muutakin. Tilaukseen lähti tummanruskeat eko-nahkaiset Kavatit nauhoilla, ne sopivat jopa neidin melko kapeaan jalkaan. Sekä poistokorista nämä ihkut Timberlandit:


Sitten kesän lopulla löysin huuto.netistä vieläkin ihanammat Timbet, ne oli pakko saada:

Syksyn tullen tarvittiin tietenkin vk-goret, koska vettä voi tulla kuin esterin ... pepusta eikä lapsi, joka ei osaa vielä kävellä, voi käyttää kumisaappaita. Eikä ne pysyisi jalassakaan. Siispä kenkäkauppaan, tällä kertaa Vikingiä:

Talven tullen hylkäsin jo aiemmin alesta ostetut Kavatin talvikengät, hieman liian leveälestiset, joten kenkäostoksille: mustat Tepsut, ihan parhaat kengät lammaskarvavuorineen ja pukemista helpottavine vetoketjuineen. Ja joulupukki toi (äidin pienellä avustuksella) vielä Superfitin talvigoret, jotka ovatkin jääneet toistaiseksi lähes käyttämättä koska täällä on ollut oikea talvi! Onneksi mahtuvat vielä, kun lumet sulavat ovat nämä mitä mainioimmat. Jouluaatto kuluikin sitten lahjojen avaamisesta eteenpäin kengät jalassa (piti niitä sen pari tuntia kunnes oli aika mennä nukkumaan, ja silloinkin kengät riisuttiin huudon kanssa).

Ja kun jotkut kengät jäävät pieniksi, on luopumisen tuska usein kova. Näin kävi kirkkaamman pinkeille Timbeille, onneksi löysin huuto.netistä kahta numeroa isommat koska emme tulisi toimeen ilman niitä.

Ja Helmikin, nyt 1v6kk, pitää kovasti kengistään. Kuljettelisi niitä ympäriinsä asuntoa, kulkisi ne jalassa sisälläkin. Joskus pistän kengät kaappiin, koska eivät ole välttämättä puhtaat tai eivät löydy kun lähdetään ulos. Kuten viime viikolla, kun olimme lähdössä puistoon, toinen musta Tepsu kadoksissa. Löytyi sitten muutaman päivän jälkeen tytön sängyn alta. (Onneksi oli muitakin kenkiä niin päästiin ulos silläkin kertaa.)

Yksi päivä Helmi pääsi isin kanssa autolla kauppaan, voi mitä juhlaa. Helmi nyki naulakosta takkiaan (eihän nyt sentään kauppaan haalarissa lähdetä) ja isi myöntyi. Sitten kengät jalkaan, mutta eihän ne isin valitsemat Tepsut nyt sentään käyneet, Helmi kantoi mustat kengät takaisin hyllyyn ja toi pinkit Timbet tilalle, totesi isille: "Nää!" (Äidin tyttö!)

On meillä muillakin lapsilla kenkiä (ja vähintään yhdet uudet /kausi/lapsi, mutta ei ihan tuollaista kenkämäärää kellään.