perjantai 6. marraskuuta 2009

Pitkästä aikaa...

Olen ollut piiiitkällä bloggaustauolla. Muiden blogeja olen harvakseltaan lukenut, joskus jopa kommentoinut.

Suurin syy hiljaisuuteen on ollut aikapula. Aloitin syksyllä iltaopinnot, ja se yhdistettynä viiteen lapseen ja päivätyöhöni yksityisenä pph:na tekee sen ettei aikaa liiemmälti ole. Keskimäärin kolme iltaa viikossa istun koulussa, ja koska lähitunteja on niin vähän, niin etätehtäviä riittää. Oman haasteensa tuo sitten työssäoppimisjaksot ja näytöt, en voi ottaa opintovapaata, enkä edes haluaisi laittaa omia lapsiani hoitoon. Nyt tosin näyttää siltä että saan sumplittua ensimmäisen vuoden harjoitteluni (yht. 12 viikkoa + näytöt 3 viikkoa) jotenkuten, harjoitteluosuudet suoritan iltaisin ja viikonloppuisin ja näytöt lomaviikoilla. Voipi olla että joulun jälkeen mulla ei ole lainkaan vapaita iltoja tai viikonloppuja, ja koulun etätehtävät hoitunevat sitten öisin. :( Mutta koulujen kesäloma-aikaan ei voi suorittaa mitään, joten saan ainakin sitten lomailla. Toisaalta silloin mulla itselläni olisi ollut aikaa niitä suorittaa.

Toinen syy taisi olla tämä myllytys, johon muutamat blogistit joutuivat. Tarkoitan tätä kun mm. Vauvalla (ja blogien kommenteissa) ruodittiin mm. vaatemääriä ja lopulta tehtiin analyysejä blogistien elämästä. Tätä taisivat kyllä harrastaa vain muutamat anonyymit, mutta aika paljon keskustelua se sai silti aikaan. Tuli sitä sitten itsekin miettineeksi omia motiivejaan, miksi oikein bloggaisin? Mitä annettavaa minulla muka on? Ei minulla ole sinänsä mitään tarvetta esitellä meidän elämää tai vaatekaappeja. En tavoittele suuria kävijämääriä, enkä suoraan sanottuna tiedä miksi bloggaan. Mutta jokin täällä bloggerissa ja Lastenhuoneessa-blogeissa vetää minua puoleensa. Ehkä siis siksi.

4 kommenttia:

  1. mä bloggaan, koska musta on kiva kirjoittaa ja kuvata. Se, josta on turhanpäiväistä, lähtee harrastamaan salille, metsään tai mihin vain, mikä tuntuu kivalle. En mäkään mene sinne salille huutamaan toisille´, että miten sä jaksat tätä?

    Sä bloggaat, jos se on susta kivaa. Ja kivalta kuulostaa tuo sun elämä, tyhjiä hetkiä ei taida olla.

    VastaaPoista
  2. No älä nyt sellaisten tyyppien takia lopeta bloggaamista! Bloggaat kun se tuntuu mukavalta, en mäkään jaksa blogata jos en jaksa. Itse ainakin odottelen sun juttujasi! Keep on bloggin´ !

    VastaaPoista
  3. Tai sitten blogi voi olla yhteydenpitoa, vaikkapa entisin naapuireihin. En ole löytänyt Sinua facebookista ja on aina kiva katsoa, mitä kuuluu. Ja paljon näkyy kuuuvan. Ei tämän lapsikatraan kanssa kehtaa aina soitella -harvoin molemmille sopii yhtä aikaa jutellla. Mutta silti on kiva kuulla millaisia ajatuksia on menossa. Iloa ja valoa syksyyn. T: ihan anonyymi :)

    VastaaPoista
  4. Kiva että jotakuta kiinnostaa. :)
    Yritän ehtiä bloggaamaan edes pari kertaa viikossa, lukee kuka jaksaa ja ketä kiinnostaa.

    Ja anonyymille, mulla on pieni veikkaus susta, mutta ihan varma en toki ole. Ehkäpä nähdään 23.11.?

    VastaaPoista