Sairaspäivää

4-vuotias heräsi yöllä neljältä ja raportoi huonosta olosta. Väsymystokkurassa tein äkkiä pedin lattialle olkkariin (siihen kohtaan jossa ei ole matto ihan vieressä) ja vati pojalle viereen. Itselle äkkiä unta palloon, on yöt jääneet viime aikoina aivan liian lyhyiksi. Noin tunnin kuluttua mies heräsikin mitä miellyttävimpiin ääniin, ja meni siivoamaan jälkiä. 4-vuotias pystyy onneksi jo tähtäämään aika hyvin, eikä juurikaan ollut mennyt ohi. :)

Tässä vaiheessa vielä toiveikkaasti ajattelin josko homma jäisi tähän yhteen kertaan, mutta toisen kerran tullen laittelinkin hoitolapsille viestiä jotta täällä oksennetaan. (Hoitolapset tekivät viisaan päätöksen jäädä kotiin. Tai varmaankin ne vanhemmat sen päättivät.) Oksentelu jatkuikin vielä yhdeksään asti, jolloin pojan valtasikin kova nälkä. Tunnin sisään poika veti pari murokulhollista ja useamman sämpylän, ja nyt maistuu jo leikki. Toivottavasti muut säästyvät tältä, aika nopsaan tuo 4v näyttää toipuneen, mutta kerhoon toki ilmoitin ettei tule vielä huomennakaan.

Tuli sitten itselle vapaapäivä, joten voin jopa blogata näin päiväsaikaan. Ja olisihan tuossa noita kouluhommia odottelemassa, jospa saisin edes yhden tehtävän lähtemään tänään, ja ekaa näyttösuunnitelmaa pitäisi alkaa kirjoittamaan. Iso apua! Ehkä se siitä lähtee, hieman on vaan hakusessa miten se halutaan tehtävän.


Syksy näyttää palanneen, tylsää. Näitä lumisia maisemia on ikävä, vaikkei tuolla rattaiden kanssa kovin hyvin edetäkään.

Viime viikolla jo jouduin kaivelemaan takaisin välikausivaatetta, ensin isommille ja nyt kyllä myös Helmille ja itselleni. Eilenkin aamulla oli mittarissa plus 8 astetta, ja ihan hikinen olin kun laiskuuttani vedin päälleni aamupäivällä Reimatecin talvitakin. Hikihän siinä tuli ja iltapäivällä piti hakea vaatehuoneesta syksyversio.

Nyt käytämme taas näitä vaatteita. Tickettiä haalarina sekä takkina ja housuna, osan välikaudesta jätin puhtaana odottelemaan kevättä. Eivät luultavasti mahdu enää silloin, mutta lähtevät sitten kiertoon.

Tuttiiiiiiiiii!!!!!

Meillä hukkui kuopuksen kaikki tutit maanantai-iltana. Siis ne kaikki kaksi kappaletta. Päätös kypsyi kauppareissulla, kun koko ajan kaivattiin tuttia jota ei ollut mukana. Esikoinen kannusti meitä päätöksentekoon, eihän 2v3kk kuulemma enää voi syödä tuttia.

Tutista olikin tullut líiankin tärkeä Helmille, eikä puoli vuotta sitten pätenyt sääntö "tuttia käytetään vain nukahtamiseen" enää toiminut. Tai ainakin Helmin mielestä sääntö oli syvältä, ja tuttia kaivattiin aina vastoinkäymisten tullessa. Ja niitähän 2-vuotiaalla tahtoikäisellä riittää!

No minä sain sitten maanantaina-tiistaina niittää sitä mitä olin kylvänyt. (Siis kun tuttia ei otettu ajoissa pois. Olis voinut olla aiemmin helpompaa...) Nukkumaan meno kesti reilun tunnin, ja unta riitti kolmisen tuntia. Yhdeltä sitten Helmi heräsi, ja alkoi itkeä tuttia. Rauhoittelut eivät auttaneet, vein lopulta tytön meidän sänkyymme. Itku jatkui, Helmi ilmoitti menevänsä omaan sänkyynsä. Siis itkemään. Siirryimme sohvalle, ja tunnin itkusession jälkeen Helmikin vähän rauhoittui ja pyysi että katsotaan telkkaria. No sehän sopi minulle, joten siinä sitten nautimme illan Täydelliset naiset.

Tunnin kuluttua tuli tuttia taas kova ikävä, ja huuto alkoi. Vasta puoli neljältä tyttö oli tarpeeksi väsynyt nukahtaakseni syliini sohvalle, ja itsekin sain "laatu-unta" tyttö sylissä reilun tunnin. Kuuden aikaan erehdyin siirtämään Helmin sylistäni, ja herätyshän siitä seurasi, kuorrutettuna armottomalla tutti-itkulla. Mieheni heräilikin jo töihin, joten itse sain tässä välissä pienet torkut. Helmikin oli nukahtanut lopulta lastenohjelmia katselemaan seitsemän jälkeen, mutta kokonaisunisaldo jäi tytöllä alle kuuteen tuntiin.

Päiväunille meno sujuikin tiistaina aika hyvin, väsy oli kova. Seuraavina iltoina nukkumaanmeno sujui hieman vaihtelevasti, mutta yöllä ei olla onneksi enää herätty. Päiväunet on jääneet väliin keskiviikkona, pelkään että jäävät kohta kokonaan pois.

Olo oli kyllä aika epätoivoinen ekana yönä kuunnellessani sitä tutti-itkua, mutta en tiennyt tarkalleen mistä tutin löytäisin. Väsyneenä en jaksanut lähteä etsimäänkään. Onneksi.

Nyt näyttää siltä että tutti on tosiaankin lopullisesti kadonnut. Hyvä niin. Tiistai-aamuna tytön herätessä huonon yön jälkeen itkuun ja tutinkaipuuseen, luulin jo hetken että elämämme on jatkossa tuleva aina olemaan tällaista, pelkkää lohdutonta itkua ja kyyneliä. Onneksi vain yksi vuorokausi meni nyyhkiessä. Olihan se tutti Helmin rakas ystävä kahden vuoden ajan, onhan ihan säädyllistä viettää jonkinlainen suruaika.

Tällaisia tuttikuvia ei meillä jatkossa siis enää oteta.

Pitkästä aikaa...

Olen ollut piiiitkällä bloggaustauolla. Muiden blogeja olen harvakseltaan lukenut, joskus jopa kommentoinut.

Suurin syy hiljaisuuteen on ollut aikapula. Aloitin syksyllä iltaopinnot, ja se yhdistettynä viiteen lapseen ja päivätyöhöni yksityisenä pph:na tekee sen ettei aikaa liiemmälti ole. Keskimäärin kolme iltaa viikossa istun koulussa, ja koska lähitunteja on niin vähän, niin etätehtäviä riittää. Oman haasteensa tuo sitten työssäoppimisjaksot ja näytöt, en voi ottaa opintovapaata, enkä edes haluaisi laittaa omia lapsiani hoitoon. Nyt tosin näyttää siltä että saan sumplittua ensimmäisen vuoden harjoitteluni (yht. 12 viikkoa + näytöt 3 viikkoa) jotenkuten, harjoitteluosuudet suoritan iltaisin ja viikonloppuisin ja näytöt lomaviikoilla. Voipi olla että joulun jälkeen mulla ei ole lainkaan vapaita iltoja tai viikonloppuja, ja koulun etätehtävät hoitunevat sitten öisin. :( Mutta koulujen kesäloma-aikaan ei voi suorittaa mitään, joten saan ainakin sitten lomailla. Toisaalta silloin mulla itselläni olisi ollut aikaa niitä suorittaa.

Toinen syy taisi olla tämä myllytys, johon muutamat blogistit joutuivat. Tarkoitan tätä kun mm. Vauvalla (ja blogien kommenteissa) ruodittiin mm. vaatemääriä ja lopulta tehtiin analyysejä blogistien elämästä. Tätä taisivat kyllä harrastaa vain muutamat anonyymit, mutta aika paljon keskustelua se sai silti aikaan. Tuli sitä sitten itsekin miettineeksi omia motiivejaan, miksi oikein bloggaisin? Mitä annettavaa minulla muka on? Ei minulla ole sinänsä mitään tarvetta esitellä meidän elämää tai vaatekaappeja. En tavoittele suuria kävijämääriä, enkä suoraan sanottuna tiedä miksi bloggaan. Mutta jokin täällä bloggerissa ja Lastenhuoneessa-blogeissa vetää minua puoleensa. Ehkä siis siksi.

Maanantaihaaste, jääkaappi

Jarna heitti taas maanantaihaasteen, kivaa.

Meillä jääkaappi tuntuu olevan aina täynnä, vaikka siellä ei olisikaan mitään syötävää. Onko tuttua kenellekään?

Tässä jääkaapin sisältö kuvina, listasta tulisi niin pitkä etten taida laittaa. Aika hyvin noista näkyy mitä sieltä löytyy. Vihannes-/juureslaatikoista löytyy mm. perunoita, porkkanaa, kaalia (tänään kaalilaatikkoa), useampi mummini kasvattama kurkku, salaattia, tomaatteja. Ovessa aivan liikaa salaatinkastikkeita, pestoja, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja yms.

Huomatkaa, sieltä löytyy myös sekä shampanjaa että kuoharia! :) Sain tuon shamppiksen keväällä hoitolasten vanhemmilta kiitokseksi, tosin meillä usein vähintään pullo kuoharia jääkaapissa. Ei siksi että sitä tarvittaisiin usein, vaan juuri siksi että sille on niin vähän käyttöä. :) Saatamme laittaa pullon kylmään esim. vappuna tai uudeksi vuodeksi, ja usein käy niin ettei sitä tulekaan avatuksi jos ollaan vaan omalla porukalla kotona, ja vanhemmille iskee väsy aikaisin.

Helmi pohtii mitä ihmettä se äiti taas heiluu kameran kanssa...

Huuto.net

Olen kuluttanut aikaani koneen ääressä eilen illalla ja tänään, kun yritän listailla meidän pieniksi jääneitä vaatteita ja kenkiä huuto.nettiin. Ja kuviakin pitäisi ottaa, sellaisia joista saisi selvää mutta jotka olisivat tarpeeksi pieniä. Ei ole ihan mun juttu, mutta nuo turhat vaatteet olisi ihan kiva muuttaa rahaksi. :) Meiltä puuttuu lapsilta ainakin kenkiä, ja pojilta varmaankin myös takit ja housut.

Myyntiin lähti lähinnä Helmin pieniä, viime syksyltä ja talvelta. On haalaria, takkia, kenkiä... On siellä poikienkin juttuja sekä joitain sisävaatteita (mm. Meandi). Laitoin suoran linkin tuohon sivuun, mikäli joku kiinnostuu.

Kirppistä ja aleja

Viime aikoina on tullut taas käytyä muutaman kerran paikallisella kirppiksellä, ja hauskaa kun löytää pöydän jossa myydään just oikean kokoista kivaa vaatetta.

Hello Kitty -paidan käski ostamaan isosisko, Helmi kuulemma ehdottomasti tarvitsee tuollaisen. Housut ja caprifarkut kokoa 98cm, jospa menisivät ensi kesänäkin kun vaippa jäänee pois?

Hieman topatut ulkohousut ja pari pipoa, noita pipoja en voinut vastustaa. :)

Hintaa yht. 5e

Neuletakkeja ei voi koskaan olla liikaa!

Koot 80-110cm, mutta aika vähän pienimmällä ja suurimmalla on eroa. Pienimmät mahtuvat nyt hyvin, isommat sitten ensi kesänä. Hintaa 2-4e/kpl.

Jesper Juniorissakin tuli käytyä, eihän siellä enää paljoakaan ollut viime viikolla (vai oliko toissa viikolla?), mutta jotain kuitenkin.

IdaT:n uikkari 7e, juhlasukkikset 1e/kpl.

Esprit:n caprit 10e ja Reiman hame 5e. Molemmat kokoa 98cm.

Tukholmassa kävimme heinäkuun lopulla, ja ostoksillehan siellä joutui. :) Alet olivat mielestäni paremmat kuin täällä, eikä tuo kruunun huono kurssikaan haitannut.

Tunika Zarasta, mekko H&M.

Perusvaatetta; Zaran paita nyt sopiva, Lindex ensi kesään ja Meltonin legginsit. Harmi että legginsejä oli Åhlensilla lähinnä tosi isoja kokoja, hintaa ei paljon jäänyt.

Tukholman Lindexillä oli jo tuolloin kaikki alevaatteet osta 2, maksa 1 (myös lasten), joten sieltä tarttui mukaan enemmänkin vaatetta. Ne tulivat isommille tytöille, lähinnä farkkuja ensi syksyyn.

Kesäloma lähenee loppuaan (+neuvolakuulumisia)

Lomalla ollaan oltu, myös tästä bloggaamisesta. Muiden juttuja olen lueskellut aina koneella ollessani, ja joskus ehtinyt jopa kommentoimaan. Ensi viikon lopulla alkaa työt myös minulla, ja lapsilla koulu ja kerho sitten 18.8.

Eilen ja tänään olemme olleet neuvolassa, 2v ja 4v -tarkastuksissa. Samalle päivälle ei molemmille saanut enää aikoja kun varasin vasta heinäkuun lopulla, mutta ei tuo nyt ihan kauheasti haitannut. Oton 4v neuvola meni joten kuten, poika ujosteli parhaansa mukaan ja itki välillä sylissäni (saivat kyllä tehtävät tehdyksi, mutta Otto halusi minut samaan huoneeseen vaikkei täti sitä olisikaan halunnut). Silti kommenttina neuvolakortissa "reipas poika". Mitäköhän olisi kirjoittanut jos olisi oikeasti ollut reipas?

Kasvanut oli poika kovasti, nyt pituutta oli 108,5cm ja painoa 21kg (ikää 4v3kk). Pituutta oli tullut melkein 10cm lisää vuodessa.

Helmin vuoro oli tänään, ja kasvanut oli neitikin. Pituutta 86cm ja painoa 11,4kg (ikää lähes se 2v). Pituus siis hipoo jo keskikäyrää, ja paino siihen suhteutettunakin hieman jo noussut sieltä huolestuttavista luvuista. Allergia siis hidastanut neidin kasvua, pituuskäyrä 1kk - 6kk kieltämättä aika hurjaa katsottavaa eikä tuossa painokäyrässäkään mitään kehumista ollut vaikka suhteutettiin pituuteen. (Mm. 5kk - 7kk painoa tuli tasan kahdessa kuukaudessa 255g.)

Välikausivaatteita hieman tänään soviteltiin, niistä juttua huomenna. Kummasti on kaappiin kertynyt taas useampi asu, ja muutama aika isokin sieltä löytyi (ensi kevääksi sitten). Otin esille myös talveksi hankitut haalarit, ja osa oli kyllä aika isoja. :( No jos eivät mene ensi talvena, niin sitten seuraavana, ei kai neiti voi kauheaa kasvupyrähdystä ottaa just ensi kesänä, eihän?!